Sain helmikuussa käteeni mielenkiintoisen kirjan, jonka nimenä on yksinkertaisesti Ravitsemustaito. Kirjan kirjoittajat ovat ravitsemustieteen asiantuntijoita ja opettajia Helsingin yliopistossa: opettaja Eeva Voutilainen, ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm ja ravitsemusfysiologian professori Marja Mutanen. 212-sivuisen kirjan on julkaissut 2015 Sanoma Pro Oy.
Ravitsemustaito on taito, joka voisi kuulua monen nykypäivän yleissivistykseen. Siksipä kirjalla on hyvä nimi koko kansalle, vaikka kirja lieneekin käytössä ennen kaikkea ravitsemusalan opiskelijoilla ja ravitsemustyön parissa toimivilla.
 |
| Ravitsemustaito-kirja, Sanoma Pro 2015 |
Media, netti ja some pumppaavat lukijoilleen koko ajan toinen toistaan ihmeellisempiä tutkimuksia tyyliin ”katso 3 tapaa saavuttaa xxxxxxx”. Jutut alkavat yleensä suurin lupauksin yksittäisestä tutkimuksesta, josta jutun referoija on lukenut vain pienen osan tai ehkä pahimmillaan vain kääntää jutun suomeksi. Tällaisen jutun perusteella lukija sitten tulkitsee ravitsemusasian omalla tietopohjalla ja useimmiten hieman vajavaisella ravitsemusymmärryksellä. Näin lienee saanut alkunsa toinen toistaan ihmeellisempi ja turhempi ruokavalio. Näissä tapauksissa kirjan lukeminen voisi tuoda ymmärrystä tutkituista tosiasioista ravitsemuksessa.
 |
| Ruokakolmio, Valtion ravitsemusneuvottelukunta |
Ravitsemustaito-kirja esittelee suomalaisten ravitsemusta monipuolisesti: eri ruoka-aineita ryhmittäin, ravitsemussuosituksia, ravintoaineiden toimintaa elimistön rakenteissa sekä ravinnon terveysvaikutuksia. Hieman haastavampi osio solun, elinjärjestelmien ja elimistön toiminnan periaatteista on esitelty mielestäni selkeästi. Viimeksi mainittua lukiessa muistuivat mieleen ravitsemustieteen opinnot ja solutason jutut Helsingin yliopistolta. Perusteet ovat toki pysyneet paljon samoina, vaikkapa se, että "maista 10-15 kertaa outoa ruokaa", näin totut uuteen makuun. Ravitsemussuositukset ovat hieman muuttuneet ja esimerkiksi tietämys rasvoista ja ravintoaineiden yhteisvaikutuksista on lisääntynyt. Kuvat ja taulukot ovat tässä uudessa kirjassa paljon selkeämpiä kuin muistan olleen omina opiskeluaikoina. Osuuteen on otettu esille mielenkiintoisia infobokseja ja faktanostoja, esimerkiksi: ”Ruualla ei voi heilauttaa elimistön happo-emästasapainoa”. Kirja on hyvä omatoimiseen kertaukseen, kun ravitsemusopinnoista on jo aikaa ja kun herää epäilys nykyruokatrendien todellisuuksista.
Mielenkiintoisin oli itselleni kirjan viimeisin osa. Se keskittyy tarkastelemaan ravinnon vaikutusta hyvinvointiin ja terveyteen. Näistä aiheista löytyi paljonko tarvitaan energiaa, miten on järkevintä laihduttaa, ravintoa-aineet: hiilihydraatit, kuitu, rasvat (minkälaisia rasvoja saa mistäkin) ja proteiinit (huomioiden eläin- ja kasvikunnan lähteet ja niiden erot fysiologiaan). Lisäksi kirjassa käydään läpi vitamiinit ja tärkeimmät kivennäisaineet sekä niiden vaikutuksia ja mitä näiden liikasaanti tai puutos aiheuttaa elintoiminnoille. Mielenkiintoisesti tuodaan esille kaikkien edellä mainittujen yhteisvaikutuksia aineenvaihdunnassa. Tekijät pohtivat mielestäni kiinnostavasti sitä, mitä eroa on, jos saanti on ruoasta tai pillereinä. Esille tulee se tosiasia, että elimistöä ei ole luotu ottamaan tiettyjä ravintoaineita kerran päivässä isohkoina annoksina, yksitäisiä vitamiineja purkista ilman vitamiineille kuuluvaa ruokakontekstia.
Kirjassa huomioidaan jonkin verran erikoisruokavalioita ja miten niiden kanssa tulee toimia, jotta ravitsemus ei kärsi. Ehkäpä vanhenevan väestön ruokavalion muuttumisesta voisi olla enemmänkin tietoa, koska väestömme vanhenee hyvää vauhtia. Toki kirjassa tulee esille sairauksia, joissa eri ravintoaineiden tarve saattaa olla hyvin erilainen perusaineenvaihduntaan nähden. Pieniä vinkkifaktoja oli mukavasti mukana. Kerrottiin esimerkiksi se, että veren vitamiineja ja kivennäisaineita ei kannata mennä mittauttamaan. Ravintoaineita kulkee koko ajan veressä ja lisäksi niitä on soluissa omissa tehtävissään. Mittaus kuvaisi vain yhtä hetkeä.
Uskon palaavani tähän kirjaan vielä monta kertaa tarkistamaan faktoja, kun saan kuulla erinäisiä uskomuksia siitä, mitä voi syödä, mitä ei voi syödä ja mikä aiheuttaa mitäkin vaivaa. Onpahan silloin kertoa faktaa tähän kirjaan nojautuen.
