lauantai 5. maaliskuuta 2016

3.-4.3. Näin syntyi EräilyEllit, talven taikaa Nuuksiossa

 

Nuuksio Valklammentien kokoontumispaikka
Torstaina me 6 toinen tosillemme tuntematonta naista saavuimme yhteisen tuttumme Tiinan kutsumana Nuuksion Luonnonsuojelualueelle, Tikankolo-nimiseen tukkikämppään. Olimme saaneet tarkat ohjeet varusteista ja luulen, että jokaisella tavaraa oli rinkassa enemminkin liikaa kuin liian vähän. Myös kävelysauvat olivat mukana, koska sauvakävely kuului ohjelmaan.  

(Jos luet mobiilista tätä, käännä vaakaan, tässä nyt joku pikku häikkä kuvien asettumisessa)


Nuuksio
Tikankoloa kohti
Kun saavuimme eräkämppäämme, Tikankoloon, pääsimme nauttimaan lämmintä vihreää teetä ja nokipannukahvia Tiinan valmistamien voileipien ja leipomien pikkupullien kera. Kauaakaan ei tarvinnut ulkokelissä olla; ja jo maistui!
 

Nokipannukahvin keitto By Tiina-emäntä
Eräily-eväitä




Eräpuukko kuului osallistujien varusteisiin, tämä yksi komiampia!




Tiinan leipomat pullat

Maistui! siis eräkämpällä eväät!

Tiina suoritti eräopaspalvelunäyttöä opiskeluilleen. Siihen kuului tämä talviolosuhteissa suoritettava yliyön-retki eräkämpälle. Teimme mm.  talviseen luontoon retken, jossa tulikin yleissivistykseen paljon uutta eläinten talvehtimisesta, talviunista, ruskeasta rasvata ja muutenkin Nuuksion eläimistä, kuten Liito-oravasta, puista ja niiden iän arvioinnista, eri käävistä ja käytöstä, maaperästä ja historiasta. Talvinenkaan luonto ei ole kuollut.
Myös tulenteko ilman tulitikkuja kuului näyttöön.

Luonnon mainiot äänet, tässä puron solina. Nuuksion kansallispuistoon kuuluu yli 80 pientä järveä ja lampea Nuuksio, luonto
 
 
 
 
Käävästä sai samettista hankaussähkö tuottavaa sytykettä nuotiolle tulentekoon. Ja niin syttyi nuotio -Tiina rules!



 




 

 
 








Seuraavaksi olikin aika saunoa ja syödä! tässä kuvakavalkadia eräruista, kyllä maistui sosekeitto, krutongit, siemenet ja jälkkäriksi letut mansikkarahkalla:)  Ihan pelkällä nuotiolla ei sentään siis selvitty, vaan kämpässä oli kaasuhella.

 
 

 
 


Saunakuvat jäi ottamatta, mutta toki siinä oli oma tunnelmansa, kun vesi kannettiin avannosta ja siitä sit lämmitys...melko pitkä prosessi, mutta toki eräkämpän saunan tunnelma oli työn arvoinen.
 

 


 

 
 
Iltamme kului mukavasti tarinoidessa, ja puilla kämppää lämmittäessä, mutta loppujen lopuksi makuupussiin oli kömmittävä. Uni maittoi jo tässä kohtaa luonnon rauhassa.
 



Aamun valjetessa alkoi mökki olla aika viileä ja niin alkoi naisten häärintä keittiössä. Tiina oli kuivannut luonnosta mustikat, siitä kaurapuuro aamulla oli makoisaa.




 
 


 
Kiitos Eräily-Ellit ja eritoten Tiina -tämä kokemus jää ihaniin muistoihin, uusien tapaamisten toivossa! 

5 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Tänne saa kommentoida!

Kaisa kirjoitti...

Kiitos Arja Elina kivasta eräilykertomuksesta. Luonnonhelmassa ruoka maistuu ja Tiina oli hyvin varautunut siihen, että retkikuntamme söi kuin päästäiset. ��

Unknown kirjoitti...

Kiitos minunkin puolestani! Olipa mukava tavata teitä kaikkia "eräellejä" =)
Kuvista välittyy hyvin päivän lämmin tunnelma ja melkein voi tuntea herkulliset tuoksut nenessään..

Mukavia talvipäiviä toivotellen,
Kirsi Reinikka

Unknown kirjoitti...

Kiitos kaikille, olitte paras ryhmä mitä minulla on koskaan ollut. Ihan ikävä sitä fiilistä jonka te saitte aikaan tuon vuorokauden aikana. Hih! Päästäiset, kyllä ruokintaväli oli vähän pidempi kuin 20 min:) mutta ei edes grillimakkaroille jaksettu lähteä, jotain jää ensikertaan:) Kiitos myös Reinikan Kirsille, nyt on yksi etappi taas lähempänä ammattitutkintoni:) Halauksia teille kaikille, Tiina

Unknown kirjoitti...

Kiitos teille kaikille ihanille Eräilyelleille ja Kirsille aivan mahtavasta retkestä- Olitte mun paras ryhmä mitä mulla on ollut. Ihan on ikävä sitä hyvää filistä jonka saitte aikaan tuon vuorokauden aikana alkukantaisessa eräelämässä. Upeita naisia ja paljon viisautta ja hyvää huumoria. HIH! päästäiset..oli tuo ruokintaväli hieman pidempi kuin 20 min, grillimakkaratkin jäivät korkkaamatta, mutta ensikerralla sitten. Kiitos Arjalle, kun teit näin mahtavan blogikirjoituksen kuvineen tästä meidän ainutlaatuisesta retkestä. Toivottavasti tämä rohkaisee meitä naisia liikkumaan luonnossa myös talvella enemmän. Kiitos Kirsi Reinikka, nyt olen yhden etapin lähempänä ammattitutkintoni valmistumista. Halaus teille kaikille, Tiina